Puulla on ja tulee olemaan erittäin suuri merkitys Suomen energian kokonaiskäytössä ja omavaraisuuden kannalta, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen polttoainehuollon johtava varautumisasiantuntija Pia Oesch. - Kun vajaa kolmasosa energiasta on ollut Venäjän tuontia, se joudutaan korvaamaan nyt kotimaisilla vaihtoehdoilla tai tuomaan muualta.
-Ei pidä sortua viherpesuun luottamalla biopohjaiseen tuontienergiaan, kun emme tiedä mistä se on korjattu, miten kestävää se on ja minkälaiset logistiikkakustannukset siitä seuraavat. Meillä on parhaat edellytykset turvata energian omavaraisuus tässä tilanteessa kotimaisella puulla. Myös kotimaisella turpeella on lähivuosina iso merkitys energian kokonaiskäytössä, muistuttaa Oesch.
Euroopan parlamentin hyväksymän direktiivin mukaan metsäenergian käytölle esitetään kattoa vuosien 2017-2022 käyttötasoon. Yli menevää käyttöä ei laskettaisi enää uusiutuvaksi energiaksi, minkä seurauksena puuenergiaa kohdeltaisiin eri tavoin kuin esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimaa. Tämän pelätään vähentävän bioenergian käyttöön perustuvia kaukolämmön tuotantoon tehtäviä investointeja ja hidastavan uusituvan energian käytön kasvua. Energiapuun käytön rajoituksia Oesch pitää huoltovarmuuden näkökulmasta katsoen pelottavana aikana, jolloin Venäjän sodan seurauksena energiaomavaraisuuden merkitys on kasvanut.
- Kestävyyden, kilpailukyvyn ja ilmastomuutoksenkin kannalta näissä asioissa tulisi olla kansallista liikkumavaraa, koska kaikissa maissa puun energiakäyttö ei ole samanlaista. Meillä metsäisenä maana puun energiakäyttö pitää jo huoltovarmuuden kannalta katsoen turvata, eikä komission tavoite meille sellaisenaan sovi.
Energiapuun saanti markkinoille turvattava
Kestävän metsätalouden rahoitusjärjestelmän Kemera- tuen merkitys on energiapuun korjuun kannalta Oeschin mukaan suuri. - Se kannustaa työvaltaisten harvennushakkuiden tekoon ja energiapuun saantiin markkinoille. Energiayhtiöt eivät ole kilpailemassa metsäteollisuuden kanssa ainespuusta, vaan se haluaa pieniläpimittaista energiapuuta, hakkuutähdettä ja teollisuuden sivuvirtoja kuten kuorta ja purua.
-Me olemme rakentaneet Suomeen fiksun järjestelmän, missä puu tulee kokonaan jalostukseen tai energiakäyttöön. Metsäteollisuus hyödyntää itse ylimääräiset sivutuotteet energiantuotantoon. Esimerkiksi Äänekosken biotuotetehdas on myös iso sähköntuottaja.
Oesch muistuttaa energiapuun toimitusketjun turvaamisesta. -Kun puun osuus on lähes kolmanneksen energian kokonaiskäytöstä, täytyy varmistaa puun toimitusketjun toimivuus. Me olemme kokeneet senkin, että kun teollisuuden sivutuotteita ei tullut energiatuotantoon tarpeeksi, piti ottaa turve korvaavaksi polttoaineeksi.
Energiapuulle hajautettu terminaaliverkosto viljavarastojen tapaan
Venäjän sodan myötä olemme uudessa tilanteessa, jossa energiapuun saatavuutta on Oeschin mukaan mietittävä myös huoltovarmuuden kannalta. - Yksi vaihtoehto on kattavan puun terminaaliverkoston rakentaminen hajautetusti eri puolille maata. Se toimisi kuten viljavarastot, joissa olisi energiapuun käytön puskuria ja joissa raaka-aine kiertäisi viljan tavoin.
-Huoltovarmuuskeskus voisi olla pitkäaikainen vuokralainen näissä terminaaleissa, jolloin terminaaliyrittäjän riskit pienenisivät vuokratulon myötä. Yrittäjä huolehtisi siitä, että puuvarasto kiertäisi, mutta huoltovarmuuden turvaamiseksi olisi tietty puskuri aina käytettävissä. Terminaalimalli olisi nopeasti pilotoitavissa ja sitä voi monistaa, kun saa konseptin toimimaan.
Huoltovarmuuskeskuksessa on pohdittu myös ajatusta eräänlaisesta huoltovarmuusmetsästä, joka voisi olla esimerkiksi Metsähallituksen ja Huoltovarmuuskeskuksen sopimuksellinen toimintatapa. Muiden valtion varmuusvarmuusvarastojen kaltaisesti valtioneuvosto voisi päättää huoltovarmuusmetsien käytöstä, ja puun otosta energiakäyttöön vakavissa häiriötilanteissa.
- Olennaista on, että nyt on aika miettiä energiapuun saannin ja sen toimitusketjun toimivuutta kaikissa oloissa, sanoo Oesch.
Puun energiakäytölle ei pidä asettaa kategorisia kieltoja
Nyt on keskustelussa syntynyt sellainen kuva, että kaikki puun polttaminen on pahasta. - Kun puu on meillä Suomessa keskeisin uusiutuva luonnonvara, ei pitäisi mennä kategorisiin kieltoihin, koska niiden myötä energiahuollon huoltovarmuutemme kärsii todella paljon. Pelkään, että tulevaisuudessa puu tulee päästökaupan piiriin, millä voi olla samanlaisia seuraamuksia.
-Meillä on puun energiakäytössä paras osaaminen, käytämme sitä vastuullisesti ja kestävästi. Jos puun energiakäyttöä rajoitetaan voimakkaasti, sopii kysyä mitkä Suomen vaihtoehdot ovat energian huoltovarmuuden näkökulmasta katsoen.
-Kun tuulivoiman osuus sähköntuotannossa on kasvanut 4000 megawattiin, on oltava varmuus sen kapasiteetin korvaamiseen tuulettomana pakkaspäivänä. Kun itätuonti on loppunut, me olemme läntisten energiamarkkinoiden pussin perällä. Vaihtoehdot ovat todella vähissä.
-Fossiiliset pysyvät vielä kauan aikaa globaalisti käytetyimpänä energialähteenä. Pienten päästöttömien ydinvoimalaitosten teknologia ei ole vielä valmis ja paljon puhutun geotermisen lämmön porakaivojen on havaittu kylmenevän käytössä. Joten puun energiakäytöllä tulee jatkossakin olemaan erittäin suuri merkitys Suomen huoltovarmuuden turvaajana, muistuttaa Oesch.
Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi
Lisätietoja:
Pia Oesch, pia.oesch@nesa.fi
« Takaisin